Sellua

Luin lehdeltä, että Metsä Group yhtiö tekee Äänekoskelle uuden biotuotetehtaan, sellutehtaan. Rahaa on ja sitä tarvitaan reilusti yli miljardi euroa, se on paljon rahaa rikkaallekin. Tehtaan tuotanto on 1,3 miljoonaa tonnia sellua vuodessa, tähän tarvitaan kuitupuuta neljä miljoonaa kuutiometriä. Mutta miksi sellutehdasta halutaan nimittää biotuotetehtaaksi? Syntyyhän siinä sellukeitossa mäntyöljyä, tärpättiä ym. mutta onko niistä oikeasti jatkojalostukseen vai poltetaanko ne tehtaan lämpökattiloissa.

Stora Enson Varkauden sellutehtaan modernisointia ja paperikoneen muutos kartongin tekoon jäänee investointina noin kymmenen kertaa pienemmäksi kuin Äänekosken projekti. Molemmissa kaupungeissa uutiset otettiin tieto investoinnista ilolla vastaan, ei se puunjalostus taida ollakaan maailmanlopun ala.

Sitten ilmeni että ei se reilun miljardin investointi Äänekosken tehtaaseen riitä. Lisäksi tarvitaan lisää rahaa liikenneinvestointeihin, Vuosaaren satamaan Helsingissä, että se pystyy ottamaan vastaan 800 000 tonnia sellua vuodessa (35 junanvaunua sellua per päivä). Lisäksi Keski-Suomen liito on esittänyt valtion tulo- ja menoarvioon vuodelle 2015 kymmeniä miljoonia euroja hankeen liikenneinvestointeihin.

Hyviä uutisia, vai olivatko ne niinkään hyviä.  Metsä Group: in johtaja kertoi että hyvälaatuinen sellu tullaan myymään Kiinaan, jossa siitä tehdään lopputuote eli pakkauslaatikoita.  Stora Enson Varkauden tehdas tuottaisi valkaisematonta sellua 310 000 tonnia ja 390 000 tonnia aaltopahvin raaka-ainetta, voimakartonkia joka käytettäisiin pääosin yhtiön omilla (Venäjän) tehtailla. Lisäksi tarvitaan kierrätysraaka-ainetta sitä varten yhtiö käynnistää uudelleen kierrätyskuitulaitoksen.

Sellua on keitetty Suomessa jo 1900 luvun alusta alkaen. Sellu on kemiallisen puunjalostuksen alemman tason raaka-aine ja nyt sitä edelleen myytäisiin Suomesta ulkomaille. Eikö se puupatruunoille riitä, että sellut keitetään Etelä-Amerikassa ja Kiinassa. Kotimaassa tulisi metsän raaka-aine osata jalostaa valmiiksi korkealaatuisiksi tuotteiksi, mitä ne sitten olisikaan.

Mikä näissä uutisissa jäi mieltäni kaivertamaan.  No rahapa tietysti, vaikka se ei omaani olekaan. Suomi nousuun juttuja on ollut paljon, mutta aina on valitettu rahan, pääomien puutetta, kun olisi pitänyt luoda jotain uutta. On tietysti totta, että nämä hankkeet tuovat työtä ja toimeentuloa monille tahoille ja syystäkin molemmissa kaupungeissa on iloittu ”hyvistä” päätöksistä. Tehdystä työstä saa palkan, mutta nostaako se Suomen teollisuuden jalostusastetta ja tuoko se investoinnin suuruuden huomioon ottaen niin paljon vientituloja joilla korjataan maan alijäämäistä vaihtotasetta. Toivottavasti edes yhtiöiden osakkeenomistajat eivät tule pettymään.

Onneksi on vielä muutamia metallialan yrityksiä joissa on tuotekehitys tuottanut tulosta, Kone Oy:n hissit ja liukuportaat, Wärtsilän dieselmoottorit, Nokian tietoliikenteen verkkotekniikka ja monia muita. Kaikissa näissä on ollut pakko kehittyä ja olla maailman parhaita. Sellunkeittäjä voivat tietysti olla myös ylpeitä, teemme maailman parasta sellua.

Voihan venäjä.