Verstaalla

Vanha koneeni on laiskistunut ja kiihtyy ja vetää heikonlaisesti. Paikallisen huoltamon asentaja (nainen) arvaili kuntoa aikansa, mutta suositteli sitten naapurikaupungin pumppuihin erikoistuneen korjaamon puoleen kääntymistä. Hän lupasi kirjoittaa heille suosituksen, koska katsoi ajokilometrejä olevan vielä jäljellä.

Pumppuihin erikoistunut ammattimies tuli kotikaupunkiini koska meitä pumppuvikaisia oli tutkittavana useita ja matka naapurikaupunkiin katsottiin sisältävän vakavan moottorivaurion.

Koko masiina avustettiin testipenkkiin, joka sisälsi erilaisia antureita pumpun ja ilmaseoksen testausta varten. Sitten vaan laitettiin kone käyntiin, ensin tyhjäkäynnillä, kun mitään kolinoita ei kuulunut, käskettiin lisätä kierroksia ja kohta tultiin ylämäkeen ja vauhti alkoi hiipua. Kone veti viimeisiään mutta just ja just pääsin mäelle. Kone kävi niin kuumana että sitä piti jäähdytellä pitkä tovi ennen kuin testipenkistä päästiin pois. Pumppuihin erikoistunut ammattimies arveli jotain töhnää -puhui sepelistä- joutuneen pumppuun meneviin letkuihin. Katsoi aiheelliseksi pikakorjauksena antaa lapun alan liikkeeseen, josta saisin jotain nitroa sisältävää lisäainetta pumpun toiminnan virkistämiseksi. Sanoin vielä, että lisäainetta on syytä käyttää pari kuukautta, sitten tutkitaan pumpun kunto perusteellisemmin.

Tulikin sitten kutsu erikoiskorjaamoon pumpun kunnon selvittämistä varten. Pyydettiin ottamaan mukaan ne laput, joista selviää mitä lisäaineita ko. koneeseen päivittäisen polttoaineen lisäksi laitetaan. Samoin pyydettiin tulemaan lähes tyhjällä polttoaine tankilla, olisiko joku räjähdysvaara testin aikana.  Pyydettiin myös varautumaan siihen, että testauksen jälkeen pitää masiinan jäädän päiväksi verstaalle.

Menin sisään sovittuna aikana. Vastaanoton esinainen ohjasi ensin minut omaan lepopilttuuseen. Sitten piti täytellä erilaisia lomakkeita, joissa kyseltiin onko koneeseen vaihdettu osia tai tehty muita kuin normaaliin huoltoon kuuluvia toimenpiteitä. Sitten pyydettiin lupaa antaa huolto ja korjaustiedot oman konsernin muille korjaamoille. Vakuutettiin, ettei tietoja anneta kilpailevan yrityksen käyttöön. Seuraavana tuli vihreätakkinen vestaalainen (nainen) antamaan moottoria rauhoittavaa ainetta, sekä laittoi koneen nestekiertoon valumaan suolaliuosta. Pumpuntestaus kuului sisältävän jotain lisäainetta jonka huuhteluun varauduttiin. Samalla hän otti näytteen koneen pumpun käyttämästä nesteestä. Kertoi sitten erään arvon nestekierron suodattimen testiarvon olevan hieman koholla.

Meitä oli kutsuttu verstaalle useita pumppuvikaisia, kaikki olivat suunnilleen samaa vuosimallia joskin hieman erimerkkejä, mutta samassa maassa valmistettuja. Verstaalla oli vain yksi testipenkki ja sen käyttäjä oli sama erikoisammattimies joka teki rasituskokeen jo kotikaupungissa. Oltiin jo vanhoja tuttuja, joten tunsin luottamusta ammattimiestä kohtaan.

Lepopilttuusta koko masina siirrettiin lavetilla erikerroksessa olevaan testaushuoneeseen. Testihuoneen reipas nuori apumies esitteli itsensä ja auttoi siirrossa lavetilta testipenkkiin. Erikoisammattimies saapui ja puki suojavarusteet ylleen. Koneen yhteen osaa tehtiin pieni reikä josta erikoisammattimies uitti ohuen letkun pumpun sisään. Sitten alkoi varsinainen mahdollinen vikapaikan etsintä. Erikoisammattimies käytteli eräänlaista robottia. Robotti välitti ajantasaista kuvaa pumpun ja siihen liitettävien letkujen kunnosta.

Aikansa tutkittuaan erikoisammattimies ilmoitti pumpun oikeanpuoleisessa osassa olevan nestekierron menneen joskus tukkoon ja olevan nyt pysyvästi tukossa. Koneen omakorjaus ohjelma oli kuitenkin osannut ohittaa tukoksen siirtämällä nestekierron uudelle reitille. Tästä toimenpiteestä ei kovassa käytössä ollut koe tiennyt mitään. Pumppu oli kuitenkin jo vanha, joten erikoisammattimies teki päätöksen, ettei pumpun letkuja ruveta sorraamaan koska siitä voi irrota jotain töhnää joka saattaa aiheuttaa ongelmia sähköiseen ohjauskeskukseen. Se taas johtaisi uuteen ongelmaan ja mahdolliseen koneen vakavaan häiriintymiseen.

Erikoisammattimies sanoi kirjottavansa uuden lapun alan liikkeeseen, josta saisin tupla-annoksen nitro nimistä lisäainetta pumpun voiteluun. Toivoteltiin hyvät syksyt puolin ja toisin ja kone haettiin taas lavetilla lepopilttuuseen. Taas koneen nestekiertoon laitettiin valumaan suolaliuosta. Suolaveden tarkoitus oli huuhtoa pumpun tutkimuksessa käytettyä lisäainetta pois nestekierrosta. Lisäaine saattaa kuormittaa erästä nestekierron suodatin, joten tämä on varotoimenpide. Tämä suodatin kuormittuu myös alkoholipitoisista lisäaineista, mikäli niitä käytetään -tavallisesti keskusyksikön paineentasaukseen- liikaa.

Erikoisammattimiehen tekemän testausreiän paikkasivat ja sitten piti olla hissukseen neljä tuntia. Kone kytkettiin uuteen testipenkkiin, joka mittaili ajoittain pumpun paineita joita nyt vihreätakkinen nainen kirjaili johonkin kaavakkeeseen. Vihreätakkinen sanoi aina välillä ”hyvältä näyttää”. Suolavesiliuos pani koneen nestemäisen kuonanpoiston tiukalle. Vaikka ja kun piti maata hiljaa, alkoi pakotus poistosäiliön hälytysjärjestelmässä hälyttää tihenevään tahtiin. Jäteveden heittopaikalle ei ollut pitkä matka mutta vähän saastetta karkasi helmapellille. Paineen helpotettua alkoi olla tarvetta tankkaukseen vaikka verstaspäivän kulutus ei kovin suuri ollutkaan. Verstaan työväki nautti makkarasoppaa ja kahvia ja se sai kelvata myös asiakkaalle.

Nyt tiedetään pumpun tämän hetkinen kunto. Verstaan viisaan ohje oli, liikkeelle ja kevyellä kuormalla saa mennä niin pitkälle kun pääsee. Mikäli peli on vielä ensi keväänä liikenteessä, niin tehdään uusi testi paikallisen verstaan testipenkissä.

Remontin hinta oli 1222€, josta masiinan omistaja saa omavastuu laskun 30€.

Tuomaskuona

Historiallisen kulkuneuvon onnellinen omistaja.