Tämän talven 2011-2012 aikana on kestouutisaihe ollut eräiden EU-maiden eläminen ylivarojensa. Vuosikaudet on syöty enemmän kuin on tienattu. Tämä on johtanut koko unionin talouskriisin partaalle. Miksi näin on käynyt?
Mielestäni koko EU on aivan mahdoton. Kaikki jäsenmaat tekevät aivan omaa sisäpolitiikkansa, kuin mitään unionia ei olisikaan. Jokaisessa maassa on omat valtiolliset vaalinsa, joka johtaa siihen, että aina on jossakin unionin jäsenmaassa käynnissä vaalit. Vaalin tuloksesta riippuen jäsenmaan politiikkaa jatkaa entistä rataansa tai sitten ei. En muista yhtään merkittävää poliittista asiaa, jossa jäsenmaat olisivat puhaltaneet yhteen hiileen. Aina löytyy aisan yli potkijoita, heitä joudutaan sitten lepyttelemään tai kovistelemaan eri keinoin.
Muistan, kun meitä suomalaisia oltiin viemässä ja vietiinkin unionin jäsenyyteen. Neuvotteluissa eräs keskeinen teema oli "reunaehdot" Mainitulla sanalla ymmärrän, että varsinaisen sopimuskirjan reunaan on kirjoitettu joitain sopimustekstissä olevan kohdan poikkeusta. Ehkä lyijykynällä ja mahdollisimman epäselvin sanakääntein.
Oletan, että jokaisen maan sopimuksissa on näitä "reunaehtoja" niin että sopimuspaperit on tarkkaan käytetty hyväksi. Kotimainen pelinpolitiikan esimerkki on viime vaaleista ja kreikkalaisille myönnettävistä mittavista tukiaisista. Sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtaja uhosi, että me ei suostua mihinkään tukipakettiin ellei Suomi saa omalle lainaosuudelleen reaalisia vakuuksia. Vaalien jälkeen hänestä tuli valtionvarainministeri ja samalla meidän pääneuvottelija. Lupauksista hän päätti pitää kiinni ja laittoi virkamiehensä laatimaan ne vakuudet eli "reunaehdot" EU:n lainapaperiin. Sopimus on salainen, mutta hevosmiesten tietotoimiston mukaan niin moniselkoinen, että ei siitä saa selvää muut kuin EU:n kirjanoppineet laintuntijat.
Tämä on vain esimerkki siitä suhmuroinnista mitä unionissa harjoitetaan. Jokaisen jäsenmaan jokainen kansalainen on myös EU:n kansalainen. Jokaisessa jäsenmaassa suuri osa kansalaisista ei ymmärrä oman maansa EU-politiikkaa. Puhumattakaan, että ymmärtäisi mitään koko Euroopan Unionista. Kuitenkin miljoona ja miljardi tolkulla siirrellään tuottamatonta rahaa maasta toisen. Eihän se raha mihinkään katoa, eikä sitä aivan aidosti liene edes olemassa. Eri maiden keskuspankkien tietojärjestelmissä siirrellään vain suurten numerosarjojen sisällä pilkunpaikkaa ja etumerkkiä. Toivotaan, että osamme painaa joskus oikeaa nappia: debet vai credit.
Tässä voisi kysyä; kuten Ana kysyy veljeltään Filipukselta, Aapelin kirjassa Siunattu hulluus: "Oletko sinä nähnyt oikein viisasta miestä?" Veljesten jatkokeskustelu jättää viisauden määrittelyyn paljon tulkintoja kuten nykyisessä eeuussa lienee maan tapa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti