Toivo Voitto Rusina

Tapasin torilla Toivo Voitto Rusinan, hän oli vielä silloin ns. ”hyvänpäiväntuttu”. Terve, mitä sinun rauhaasi kuuluu?  Terve vaan, tässä kevätmarkkinoita katselen, ostin kotiin viemisiksi Viipurinrinkelin, sellaisen isoimman. Ostimme kuumat ja rasvaiset grillimakkarat, juttelimme niitä, näitä ja muita tärkeitä. Rakentavassa mielessä haukuttiin myös maan hallitusta.

Tunsin Herra Rusina tuttavallisemmin Topin, vuosien takaa ahkerana keilaratojen kuluttajan. Kohteliaana kysyin: ”Mitenkäs ne keilakisat ovat sujuneet? Onko voittopotti kasvanut?”

Topi hieman viivytteli vastausta. ”No jos sinulle sanon, eipä ole hurraamista. Sinä se taidat odottaa jo kovasti viheriölle pääsyä.” Myöntelin ja tulin myös maininneeksi, että pelimatkasta etelän lämpöön ja talvigolfin (olipa tulla kirjoitusvirhe, talvikoffin).

”Onko vakioporukka? Kenen kanssa pelaat? Eikös se ole vähän niin kuin seurapeli, ainakin ikämiehille.”

 ”Insinöörin ja pankinjohtajan kanssa tulee kenttää kierrettyä.”

 ”Ovatko lajin tekijämiehiä?” Kysyi Topi. Ovat, toisen vahvuus on tekniikka ja taktiikka ja pankinjohtaja tavoitteena voiton tavoittelu. Toivo Rusina ajatteli ääneen: ”Voisikohan sitä näillä kymmenillä vielä jotain uutta oppia.” Ymmärsin yskän ja sanoin golfin olevan hänelle nyt juuri sopivan lajin, kun eläkepäivätkin ovat edessä. Topi vaihtoi puheenaihetta. ”Oletko käynyt pilkillä, isäsi oli ahkera pilkkimies?” En ole pilkkinyt vuosiin, mutta Unnukan jäätiellä olen punaista palloa lyönyt, talviharjoittelua.

Se on kalliinpuoleinen harrastus tuo golf, Topi tuumi kuin itsekseen. Onhan siinä kuluja sanoin, mutta harrastus on hyvä ja kunnon hoitamisestakin siinä on kysymys. Mutta keilaus taitaa olla halpaa, tarvitaan vain yksi pallo eikä sekään häviä. Nyt Topia nauratti jo ääneen. Nyt ymmärrän, että sinä et ymmärrä keilauksesta mitään, joten tasoissa ollaan. Näin sanailtiin ja pian Topi sanoi: ”Lähdetään kahville, minä tarjoon.” Juotiin kahden euron kahvit pulla kera ja kevättalven aurinko lämmitti mukavasti. Topi jatkoi juttua. Voitaisiinko tehdä kimppa, sinä tutustutat minut golfiin ja syksyllä, jos Luoja suo, tulet minun mukaan keilahallille. ”Keilaushan on helppo peli eikä pallokaan häviä”, nauroi Topi jo varsin vapautuneesti. Erottiin hyvillä mielin ja toivoteltiin, pidetään yhteyttä.

Kevät tuli sinä vuonna nopeasti. Muistin välipuheet Topin kanssa ja soitin. Nyt on kevät ja golfkenttä on avattu. Miten on, ovatko ne markkinapuheet vielä voimassa, joko lähdetään katsastamaan pelipaikkoja. Aina olen huutooni vastannut, soita kun tulet hakemaan. Jatko on tuttua, Topi oli mukana tutustumiskierroksella sitten kurssilla ja niin Topista tuli golfari. Kesä kului ja palloja hävisi, mutta Topin into kasvoi. Elokuun lopulla Topi sanoi:

 ”Nyt lähdetään tutustumaan siihen helppoon peliin, jossa pallot eivät häviä.”

Niin tuli minun aikani lunastaa lupaukseni ja tutustua keilaukseen. Minulla ei ollut mitään menettävää ja jotenkin keilauksen oma jumala piti huolen siitä, että keilaus alkoi aivan oikeasti minua kiinnostaa. Viereiselle radalle katsottua näin tutun golfarin. Oliko ensimmäinen kuulemani kommentti siitä suunasta: ”Täällä ei pallo sinultakaan häviä”. Ensin se huvitti ja sitten harmitti, muistin miten takkuista se golfpelin alkuaika oli. Aloin aavistella, että minä osaan  – ainakin henkisesti, hukata myös keilapallon.

Tämän tarinan päättyi onnellisissa merkeissä, mitään suurta draamaa ei syntynyt. Olikohan elokuu kun oli keilahallin ilmoitustaululla, että viikon päästä olisi golf/keila kisa. Topi, jonka kilpailuvietti nyt heräsi. ”Lähdetkö kisaan minun kanssa? Miten ne pisteet lasketaan?” Kyllä minä mukaan voin lähteä, mutta turhaan minulta kysyt miten ne pisteet ja tulos lasketaan. Muistelen, että tämän kisan idean isä on ollut aina kolmen parhaan joukossa.

Nyt, muutamia vuosia myöhemmin Topin kilpailuvietin ansiosta hänestä on tullut hyvä senioritasoa oleva golfari. Minuun keilakipinä iski, mutta ei se onnekseni liekkeihin leimahtanut. Mukavaa on ollut ja joskus pelikaveri jaksaa kannustaa ennen viimeistä sarjaa ja/tai väylää. ”Kohta päästään kahville.”