Yön ääniä

Herra Rusinan mielipuuhia on keittiössä huuhailu ikään kuin salaa tai ainakin huomiotta herättämättä. Ilta ja aika juuri ennen puoltayötä ovat parasta keittiöaikaa. Lähestyminen tehdään niin sanotusti puolivaloin, vain liesituulettimen valo sytytetään. Se lisää jännittävyyttä, jonka kokovalaistus pilaisi heti alkuunsa. Lähestymisen kohde on puhtaanvalkoinen jääkaappi. Jääkaappi sinänsä ei ole mitenkään puoleensa vetävä. Puhtaanvalkoinen ja yläreunassa loistaa vihreä valo. Se kertoo, että sisällä kaapissa on kaikki hyvin. Kaapin ovessa on myös sen valmistaneen ruotsalaisen firman nimi, joka on tuttu jo mummin ompelukoneesta ja ukin haulikosta.

Draama alkaa kun Tuomas Rusina aukaisee jääkaapin oven, ensin hieman raolleen sitten ikään kuin kurkistus kaapin antiin. Monen moisia tuntemuksia alkaa herätä. Taustalla kuuluu, vai kuuluuko, jokin ääni vaikka ketään ei ole näkyvissä. "Mitä sinä olet tekemässä". Se ei ole oikeastaan kysymys, mutta sen aiheuttama tunne on jotenkin kummallinen, koska siihen ei Tuomas osaa vastata. Kysymys elää koko sen ajan kun valo jääkaapissa palaa. Tuomas Rusina testaa kuulemansa äänen ja laittaa jääkaapin oven kiinni ja samalla ääni tai sen kaiku häviää. Johtuuko se jääkaapin valosta? Tuomas ottaa uudelleen ja varovasti kiinni jääkaapinoven kahvasta ja nyt sama ääni kuuluu, kuitenkin hieman heikompana. Ei, ääni aiheudu jääkaapin valosta, se tuli nyt todistettua. Tuomasta alkaa pelottaa vaikka aivan omalla jääkaapillahan tässä ollaan. Pelkoa lisää tuntemus, että miten tähän on tultu, nukkumassahan vanhan miehen tulisi olla, eikä keittiössä kuuntelemassa öisiä ääniä. Tuomas päätti palata takaisin aviovuoteeseen ja asettui vasemmalle kyljelleen, mutta uni ei ollut tullakseen.  Hän kääntyi oikealle kyljelleen ja sitten selkäasentoon ja viimein nousi ylös ja suuntasi hiljaiset mutta päättäväiset askeleet keittiön jääkaapille. Tunnelmaa loi se seikka, ettei Tuomas tarvinnut sytyttää valoja matkalla keittiöön, olivathan huoneet tuttuja.

Kulkijan askeleet eivät olleet pitkiä, mutta lyhenivät entisestään jääkaapin ovea lähestyttäessä. Rohkeasti vain jääkaapin ovi auki ja kas mitään ääntä ei nyt kuulunutkaan, mutta Tuomas Rusina kysyi ikään kuin itseltään "mitä minä täällä teen". Hitaasti silmät tottuivat valaistun jääkaapin sisuksiin ja eilisiin lihapulliin. Tuli tunne, että ne lihapullat näyttävät jääkaapin kutsuvassa valossa varsin syötäviltä. Alemmalla hyllyllä oli juustokupu ja siinä näkyi olevan pieni kannikka hyvää, joskin hieman kuivanutta juustoa. Laatutavaraa rasvaprosentti 32 muisti Tuomas, itse hän oli juuston ostanut. Rouva Rusina osti vähärasvaisia juustoja, mutta Tuomas ei niistä pitänyt, tarttuivat kitalakeen kuin kitti. Hän kutsui niitä kittijuustoiksi. Oliko oikeaa voita? Oli, ja ottaessaan voipaketin esiin hän kuunteli kuuluisiko nyt outoja ääniä. Ei kuulunut. Kaapissa näkyi vielä epämääräinen rutistunut paperipussi ja sisällä yksi karjalapiirakka. Kylmä karjalanpiirakka ei makunautintoja paljon hivele. Voisiko sen laittaa mikroon lämpenemään? Tuomas perääntyi ajatuksesta, mikron hurina pilaisi tunnelman.

Nyt oli öisen hiukopalan tarpeet kartoitettu ja tuskin tästä enää kannattaa perääntyä. Nyt Tuomas tunnisti edellä kuullun äänen, sitä kutsuttiin omaksitunnoksi. Omantunnon, eli äänen rauhoittamiseksi olisi syytä perääntyä, mutta sitten Tuomas muisti. Illalla oli jäänyt lääkkeet ottamatta. Keittiön kellon viisarit osoittivat viittä vaille puoltayötä. Tuomakselta pääsi ns. helpotuksen huokaus, vielähän tässä ehtii lääkkeet ottaa. Reseptissä on ohje, että lääkkeet otettava iltaruoan kanssa. Asia oli ratkaistu, nyt voitiin minkään ulkopuolisen häiriön asiaan puutumatta ottaa lääkkeet ja ohjeen mukaan. Karjalanpiirakkakin sopi lämmittää voilla siveltynä ja lilapullilla ryyditettynä. Oluttakin näkyi olevan, mutta nyt ääni jo varoitti, ettei sentään sovi alkoholipitoisia aineita lääkkeiden kera nauttia. Tuomas hätkähti hieman, lasillinen vettä saisi kelvata. Omantunnon ääntä oli nyt syytä noudattaa, saattaisi uni tulla paremmin. Olipa hyvä että heräsin, tuli ne lääkkeet otettu ohjeen mukaan.

Aamulla lääkedosettia avatessaan hän kuuli rouvansa kysyvän: ”Otitko eilen iltalääkkeesi kun en nähnyt”. Otin.