Hyvän sään aikaan

Tämä aamu alkoi samanlaisena kuin eilen – toissapäivänä, viimeviikolla ja viimekuussa – kävin noutamassa postilaatikolta aamun lehdet, ei mennyt lumi reinotossuun. Taivas on paksun pilven takana, maa martaana ja pihanurmi syvän vihreänä, ulkona on valoa niukkaankin niukemmin. Varpuset ja tintit pysyvät hiljaisina, eloa harmauteen toivat pihan harakat.

Lehden sivuilta katsoin ensimmäisenä päivän sääennusteen ja ennusteen tulevalle viikolle. Pidän lehteen präntätystä ennusteesta se on luottamusta herättävä. Varan varmuudeksi avasin telkkarin ja parahiksi säämies Joonas varmisti sen minkä olen jo lehdestä lukenut. Koko pohjola näyttää olevan paksujen pilvien alla ja sehän lupailee tasaista säätä vielä viikoksi. Näinhän se on ilmoja pidellyt viikko viikon jälkeen. Seniori kansalaisena seuraan tarkasti kaikki päivän sääennusteet ja katson oman lämpömittarin lukemat aamuin, illoin ja aterian jälkeen. Ne ovat pysyneet parin asteen tarkkuudella siinä nollaviivan seuduilla, hyvä.

Tämä aika vuodesta on luonnostaan pimeää aikaa ja kuluvana vuonna erityisen pimeää. Tämä aika ja sää myyvät erinomaisesti matkoja lämpimiin maihin. On ihmisiä joiden on pakko päästä aurinkoon, kuvaannollisesti akkujansa lataamaan. Osa meistä tänne kylmään ja pimeään jääneet lepyttävät mieltään henkisellä itseruoskinnalla. Nyt hyvä aika ja syytä voivotella kaikkia vaivojaan, erityisesti niitä joita on itse itselleen hankkinut. Torjutaan yksinäisyyttä ja kutsutaan hieman samanhenkisiä vieraita tähän alhoon ja murheen laaksoon.

Mutta ei syytä huoleen, kohta on Tuomaan päivä ja talven pimeys taittuu. Hymy karahtaa väsyneen suupieleen kun hän kertoo nähneensä oudon valoilmiön, välähdyksen auringon valoa. Nyt toivotaan jo lumisadetta ja kohta se aurinkokin häiritsevästi häikäisee. Tulossa on kevät ja vaivat alkavat helpottaa. Aletaan taas elää ja uutta puheenaihetta antaa vaalivuosi. Kevään ja kesän sääpuheet ovat mukavan keveitä. Sää asiat tuntuivat kiinnostavan myös pääministeriä ”Natoon ei pidä liittyä huonon sään aikaan vaan vain hyvän sään aikana.”  

Sä olet tuhkakupin näköinen mies

Otsikko
on lainaus suomenruotsalaisen toimittaja ja kirjailija Mark Levengoodilta. Häntä
on kutsuttu Ruotsi suositummaksi suomalaiseksi. Hänestä me suomalaiset miehet
ajattelemme väärällä tavalla pukeutumista. Kysymys on hänen mielestään
tyylistä. Meidät suomalaiset miehet nähdään ainaisissa harmaissa. Tulee
mieleeni eräässä Juhani Ahon lastu, Varis. ”Joka raakkuu meitä vastaan joka
metsikössä, olemme nähneet tuon muodikkaan mustan takin ja nuo aina yhtä
likaisen harmaat liivit ja housut ”. Se on oikeastaan osuvampi vertaus kun tuo tuhkakuppi.
Tuhkakupit ovat jo harvinaisuuksia, mutta variksia ja meitä variksen näköisiä
näkee yhtä lukuisina kuin konsanaan variksia.

Olen
havainnut omakohtaisen muutoksen ikääntymisen myötä. Vanhat vaatteet ja kengät
ovat vanuneena ja virttyneenä mukavan sopivia. Uuden vaatteen sovitus
epämuotoiseen vartaloon on tuskainen kokemus, sitä pyrkii välttämään
mahdollisimman pitkään. Tuskaa tuottaa myös sovituskopin ahtaus. Haluaisin joskus
päälleni jotain harmaasta poikkeavaa, mutta ne samat mustat vakiosamettihousut
tuli taas ostettua. Olisin oikeastaan halunnut ruskeat housut, mutta kuulin
viereltä mainittavan ”eihän sinulla ole mitään tuohon värin sopivaa”. Tässäkö
on se tavallisen miehen pukeutumisen ydin? Nyt kun minulla on uudet mustat
samettihousut en voinut ostaa ruskeita kenkiä ja niin edespäin.

Miten
sitä mies voi vuosikymmenten jälkeen uudistua. Ajatuskin on mahdoton, tulee
kuvaan se pikkukaupunkilaisuuden pelko, kanssaihmisten, tuntemattomien katse,
”mikähän tuokin oikein luulee olevansa”. Puolisokaan ei suuremmin muutokseen
kannusta, hän ei halua oman variksensa liikoja erottua torin muusta
varislaumasta.

Ajattelen
jo nyt, keväällä pistän elämä risaiseksi, ja ostan jotain uutta. Tässä on koko
pimeä talvi aikaa kohottaa itsetuntoa, katsella ja kuunnella herkällä korvalla
mitä kevät tuo tullessaan. Näillä ikäkymmenillä osaa jo hieman varoa, ettei
yritä tehdä itsestään Mark Levengoodin näköistä. Jotain variksen näköisen
miehen kannattaa häneltä oppia, löytää se oma tyyli. Uskon ettei siihen paljon
tarvita hieman vain rohkeutta, onhan varis tunnetusti rohkea lintu. Kovina
sydäntalvina varislinnut pistäytyvät Suomenlahden etelärannalla. Otetaan oppia
ja käydään keväällä katsomassa mitä uutta sieltä löytyisi, enkä nyt tarkoita
viinaa.

Ja
sitten, siinä se nyt keikkuu kun keväine harakka.

Luttilan
varis Tuomo Perankoski