perjantai 1. elokuuta 2014

Kaanain maa

Kaanain maa eli Palestiina, kaanilaiset olivat seemiläisiä kansoja, jotka saapuivat maahan ennen israelilaisia ja aramealaisia.  Juutalaiset ovat alkuaan seemiläinen kansa. Nimi juutalaisuus tulee Jaakobin – toiselta nimeltään Israel – neljännen pojan Juudan nimestä.  Kaanain maa käsitti nykyisen Israelin alueen sekä osan Jordaniaa, Libanonia, Syyriaa sekä nyt surullisen kuuluisan Gazan kaista, Palestiinalaisvaltio.

Historiallisia karttoja katsellessani tekee havainnon, että ns. Lähi-idän alue on kiinnostanut aina suuria valloittajakansoja. Ensin tulivat egyptiläiset, assyrialaiset, persialaiset ja tietenkin Aleksanteri Suuri. Kristuksen aikoina vallanpitäjänä oli Rooman valtakunta. Roomalaisten häivyttyä tulivat arabit ja heidän jälkeensä lännen ristiretkeläiset perustivat Välimeren pohjukkaan mm. Jerusalemin kuningaskunnan. Heidän jälkeensä valtaa käytti mamelukkien sotaisa kansa, kunnes osmanit ottivat vallan ja hallitsivat alueen heimoja aina ensimmäisen maailmasodan päättymiseen saakka.  Maailmansotien välillä alueen valtaa käytti brittihallinto kunnes monien sekavien vaiheiden jälkeen israelilaiset julistautuivat itsenäiseksi valtioksi 1948. Itsenäistymistä edelsi konflikti, kun Egyptin, Syyrian, Jordanian, Libanonin ja Irakin joukot hyökkäsivät Israeliin. Tässä sodassa siirtomaajärjestelmää vastustanut Neuvostoliitto tuki Israelia, kun taas Iso-Britannia vanhana siirtomaaisäntänä yhä tuki arabeja itsenäistyvää siirtomaata vastaan.

Alueesta on käyty sotia ainakin 3000 vuoden aikana. Myöhemmin uskonnollinen näkemys ja sen tekoja symbolisoi Juudean vanha pääkaupunki Jerusalem. Jerusalemia pitävät pyhänä kaupunkinaan niin juutalaiset, muslimit kuin kristitytkin.

Uskonnollisen sekoilun alku lienee jo heettiläisten ajoita alkanut ja ottomaaninen vallan aikana palestiinalaiset katsoivat kuuluvansa arabeihin (filistealaiset). Sitten ei sovi unohtaa egyptiläisiä, jotka jo faaraoiden valtakaudella havittelivat pitävää omistusta mm. nykyiseen Gazaan.

Jopa suomalainen kansalliskirjailijamme Mika Waltari kuvaa kirjassa Sinuhe Egyptiläinen. Kun faarao Horemheb kävi sotaa heettiläisiä (Syyria) vastaan ja kohde oli pitää Ghaza egyptiläisten hallinnassa, siis noin 3000 vuotta sitten. Nykyinen Egyptin valtias, kuka hän sitten lienee, vahtii nyt tiukasti Gazan etelärajaa.

Mikäli uskonnollista kirjallisuutta on uskominen, ja näin ihmiset uskovat. Abrahamia pidetään kolmen kansan (uskonnon) kantaisänä. Juutalaiset eli Mooses uskovaiset uskovat mitä pyhään kirjaan Tooraan on präntätty. Muslimeilla on Koraaninsa ja meillä kristityillä Raamattumme. Jokainen lukija tietysti ottaa vapauden tulkita kirjansa sanomaa itselleen ja asialle sopivalla tavalla. Tulkintaerimielisyyksiä sitten ratkotaan ase kädessä.

Milloin alueen ihmisille saadaan rauha? Jos historia toistaa itseään – jonka se muuten tekee  ­– siihen saattaa kulua kymmeniä ellei satoja sukupolvia, koska vihanpitoon on siirtynyt ja siirtyy aina uusille sukupolville.


Sodan järjettömyyttä kuvaa uutinen muutaman tunnin tulitaosta, että talojen raunioissa olevat kuolleet saadaan kaivettua pois ja hautaan. Sitten taas jatketaan tappamista.  Nuorempana luulin olevani liberaali, myöhemmin minulla on taipumusta skeptisyyteen, ehkä vielä päädyn ateismiin.