Joka ainoa
kevät se tulee mieleen, moottoripyörä. Joskus se unelmointi kesti jopa
loppukesään saakka, mutta näillä kymmenillä elämän realiteetit karistavat
unelman jo heti vapun jälkeen. Mutta sallinette minun kuitenkin haaveilla.
Nyt voin,
aikaa kun on riittävästi, tehdä melkein kaikkea – tietyin rajoituksin – mitä
suunnittelin joskus nuorempana. Nuorennmiehen erilaiset menot ja halut täyttivät
kaikki päivät ja taisi siinä mennä jokunen yökin. Olin jotain 16v kun halusin
moottoripyörän, englantilaisen BSA:n 500 cm³.
Kaverillani oli pyörä myytävänä ja rahaakin
olin säästänyt. Kotona piti puhua asiasta ja äitini säikähti kovin aikomuksiani.
Hän vetosi sydäntä särkevästi minun sanomalla:
"Minä en voi
nukkua ennen kuin sinä olet kotona".
Kun sitten isä tuli maininneeksi jotain
nahkatakeista ja pärinäpojista, joten katsoin asian loppuun käsitellyksi.
Ilmoitin myyjälle, että säästän rahaa auton ostoon.
Ei kulut
kuin reilut parikymmentä vuotta, kun oma poika tahtoi mopoa. "Kaikilla
kavereillakin on". Olin järkkymätön. "Mopoa ei osteta, tässä on
korttelirallia ja melua ilman, että sinun tarvitsee siihen lisäarvoa
tuottaa". Jouduin lupaamaan, että
auton ajokortin saatuaan auto olisi illat käytettävissä.
Muutama
vuosikymmen myöhemmin oma ja sama poikani ajoi meille uudella
moottoripyörällään. Mahtipeli Japanista, tehoa ja kromia oli kolme kertaa sen
mitä minä olin joskus himoinnut. Olin kateellinen moottoripyörästä ja ajajan
iästä. Tekipä mieleni kysyä, että josko
näin isänä voisin hieman koettaa hänen uutta peliä. En kuitenkaan uskaltanut
kysyä, koska pelkäsin vastausta. "Siitä vaan", tai vielä pahempaa:
"Tämä ei ole pappatunturi". Nyt minulla on jo reilusti 70+ takana ja
alkaa jo aivan aiheellisesti kiinnostaa oma mopo. Pidän nyt sellaista
USA:laista harrikka kromikoristusta miesten 50+ peniksen jatkeena. Mopo on aito
peli, kunnioitan edesmennyttä mopokuski Eino Poutiaista. Odotan kuitenkin, että
ja kun poliisi ei – suuressa viisaudessaan – enää myönnä minulle auton
ajolupaa, rekka-auton ajolupa jo evättiin. Mitä ne nyt puhuu mopokortista,
eihän se voi koskea kun penskoja.
Haluaisin
kuitenkin m-pyörän, sellainen kesyn 350cmᶾ , valmistusmaa Englanti. Vieläkö
siellä vielä tehdään moottoripyöriä? Vanha rojaali eli Royal Enfield tai BSA
olisi nostalgiaa.
Ajovarusteet,
joista pakollisena kypärä sellainen pottamalli eikä mitään visiirihirvitystä.
Minulla on nahkarotsi ja farkutkin alkavat sopia sekä tennarit, sellaiset
mustat koripallomallit, tiedättehän? Vai ette, mutta siitenpähän näette.
Ajaminen,
olisiko se niin tärkeää. Toiseksi nostalgia vaatisi, että ajetaan mielellään
mutkaista ja mäkistä soratietä sekä lämpimän kesäpäivän. Unohdin varusteista
näin matka-ajossa nahkahatun ja ajolasit. Että en itseäni pettäisi, mukavaa
miestä, tuskin niitä ajokilometrejä kovinkaan paljon matkamittariin tulisi.
Kyllä sen
nostalgiapyörän omistaminen on ykkösjuttu ja ajaakin voisi, malliksi. Jos
oikein muistan ja miksi en muistaisi, englesmannien pyörissä riittää myös
rassattavaa. Olisi hupaisaa talvipäivänä levitellä olohuoneen lattialle kerros
hesareita ja pyörä siihen päälle. Samalla voi varautua kysymykseen asiaa
ymmärtämättömältä taholta:
"Mitä ihmettä sinä aiot? Vie heti tuo rakkine pois, täällähän haisee
joku öljy".
Talutin
ystäväni, siis pyörän, kauas pois. Se ikään kuin häipyi haaveiden savuna ilmaan
ja minä jäin katselemaan talon edessä tylsän näköistä sinistä Nissania.
