Heti vuoden 2014 alussa Yle uutiset selvitti tutkimuksen avulla suomalaisten arvomaailmaa. Eräs kyselyn mielipide oli: ”Suomessa ihmisiä holhotaan liikaa erilaisin säädöksin, yksilön vapauksia pitää lisätä.” Sattuman satoa lienee, kun sain samaan aikaa Varkauden kaupungin kotihoidolta kirjeen:
Hyvä ikääntyvä
varkautelainen. Tällä tervehdyksellä minua lähestyi Varkauden kaupungin
kotihoito. Kappas vain, ajattelin. Onko tämä nyt sitä, vanhustenhoidon
suuntausta, että kotiin hoidetaan ja nyt ”kartoitetaan” koti ja tuleva
hoidettava.
Kirjeessä
tarjottiin mahdollisuutta kotikäynnillä kartoittaa elämäntilannettani ym. Näitä
ns. ennakoivia kotikäyntejä tarjotaan vuonna 2013 75 vuotta täyttäneille henkilöille, jotka
eivät ole kotihoidon piirissä. Ajattelin aluksi kieltäytyä mutta uteliaisuuteni
voitti, katsotaan nyt mihin tämä johtaa vai johtaako mihinkään. Aloin siltä
istumalta vastaamaan kyselylomakkeen ”rasti ruutuun” kohtia. Jo ensimmäinen
kysymys löi minut ällikälle. ”Miten asutte: Yksin? Jonkun muun kanssa, kenen? Mitä se
kotihoidolle kuuluu kenen kanssa minä asun. En kuitenkaan heittänyt paperia
kierrätykseen, sillä uteliaisuuteni vain kasvoi. Tein työtä pyydettyä ja 75.
kysymysruutuun tuli rasti. Muutamanpäivän kuluttua sain sairaanhoitajan
puhelinsoiton, hän pyysi lupaa katsella terv.kesk. rekisteristä minun
terveystietojani. En antanut lupaa. Sain
vielä asiantiimoilta pari soittoa ja kysymyksen, voiko alan työharjoittelija
tulla mukaa? Toivotin tervetulleeksi.
Vieraat
tulivat, parin tunnin keskustelut olivat ihan mukavat. Lopuksi kysyin
rekisteröidäänkö tietoni heidän ”hoivarekisteriin”. Kyllä, nyt minä ja
huushollini olemme taas uudessa rekisterissä. Sen tarkoitus lienee, jos oikein
ymmärsin, antaa ”holhouslautakunnalle” eväitä harkittaessa kuinka paljon
kaupungin väheneviä resursseja Tuomaksen tulevaan hoitoon kannattaa laittaa.
Sain nipun liikunta, ravinto ym. ohjeita sekä paikallisten hoivayritysten yhteystietoja. Pois lähtiessään toivottelivat hyvää vointia. Kiittelin käynnistä ja istuuduin laiskanlinnaan, rauhallisuuteen – vanhenemaan.
Palaan vielä
tuohon YLEn arvomaailma tutkimukseen. Netissä oli mahdollisuus myös katsoa oma
arvomaailmansa. Siinä selvisi, että minut, vastausteni perusteella,
luokiteltiin ketuksi. Olisiko mahdollista, että kotisairaanhoito arvioi
vastausten perusteella asiakkaansa tutuilla eläinhahmoilla. Idea on vapaasti käytettävissä.
Kettu, yritti napata puusta
pihlajanmarjoja, mutta ne ovat liian korkealla. Jonkin aikaa
turhaan yritettyään kettu totesi: ”Ne ovat kuitenkin happamia”, ja lähti
murheissaan pois.
