Suvaitsevaisuus on noussut vaalien alla ja aattona erääksi vaaliteemaksi. Tämä koskee erityisesti presidentin vaalia joka meillä on henkilövaali ja näin ollen median leimakirves helposti heilahtaa.
Leimakirves mikä se on? Leimakirves on pieni kirves, jonka hamarapuolella on kohokuvioinen (metsäyhtiön) leima. Leimakirveen hamaralla lyötiin leima tukkipuun päähän. Leiman tarkoitus oli tunnistaa puun omistaja. Nyt vanhan työkalun nimeä käytetään kun halutaan "leimata" henkilö tai ihmisryhmä poikkeavaksi. Entiseen aikaa, jolloin leimakirvestä käytettiin, se oli luotettavien miesten työkalu.
Nykyisin kaikki miehet ovat luotettavia. Suomen rikoslaissa oli vuoteen 1969 saakka rangaistuksena mm. kansalaisluottamuksen menetys määräajaksi. Kun me nyt olemme kaikki luotettavia on varottava käyttämästä toisesta ihmisestä, heimosta tai kansasta halventavia tai leimaavia ilmaisuja. Inhimillisesti ottaen on kuitenkin joskus ilmaistava mitä mieltä siitä tai tuosta ollaan ja tapahtuman toteamiseen on otettu käyttöön kuvaannollinen leimakirves. Vastaavaa tarkoitukseen on myös vanha sanonta mustamaalaus, siis tahrata tai vetää lokaa. Uudempi ilmaus, lähinnä poliittinen termi on loan heitto.
Täytyy olla todellinen sanataituri, pystyäkseen ilmaisemaan halventavan käsityksensä lähimmäisestään. Lapsen ja koululaisena opin, että tumman ihon omaavat ihmiset olivat neekereitä. Kiinalaiset oli vinosilmiä ja intiaanit punanahkoja. Ei minua kukaan kielenkäytöstäni moittinut, ei koti eikä koulu. Niin se vain oli. Sävyeroja väreissä oli. Musta oli neekeri ja tumma oli mustalainen. Muitakin jakolinjoja oli, mutta niistä vähä myöhemmin. Valtaväestön keskuudessa oli omat loukkaavat ilmaisut joista ei auttanut pahastua vaikka pahalta hetken aikaa tuntuikin. Tuomo on kusipää.
Näissä nimiasioissa on minulla ainakin keskustelukielessä oppimisen ja pois-oppimisen paikka. Miten sanoisin kun on tarvetta ilmaista: "katso neekeri ajaa polkupyörällä". Jos sanon "katso tummamies ajaa polkupyörällä", niin kuka siinä ajaa. Tarvitseeko tarkentaa? Mikäli sanon sen vaimolleni hän ymmärtää, mutta jos sanon näin tummalle (ne... )hän kokee sen loukkaavana ilmaisuna ja pitää minua rasistina ja saattaa sen sanoakin. (Nee...in) leimakirveestä sain rasistin leiman pölkkypäähäni.
Mitä tarkoitan kun sanon: "että olo on kuin osuuskaupanhoitajalla". Onko osuuskaupanhoitajalla syytä pahoittaa mielensä vai kiitellä minua mahtavasta tunteestani. Mitä? Esimerkkejä on vaikka kuinka paljon ja joka lähtöön.
Minulla tässä sanataitelussa on kompastuskivi, eli en huomaa vanhuuttani ja kömpelyyttäni milloin kompastun. Puhuessa voin – jos älyän – pyytää anteeksi, mutta kirjoitetussa tekstissä se on myöhäistä. Onnekseni globalisaatio etenee tänne Savon risukoihin sen verran hitaasti, että ehdin alta pois ennen kuin minut hukka perii, siis käy huonosti.
